Saarikierroksella kävimme saaren etelärannikolla ja poikkesimme mm. Dourakis-viinitilalla ja erässä paikassa ruokailemassa.
Aamusella seitsemän jälkeen
lähdimme pysäkkiä kohden.
Matkalla näimme paikallista kasvillisuutta.
Puussa oleva laite ei ole valvontakamera vaan valaisin.
Matka oli hurjaa vuoristotietä monin paikoin. Tämä ei ole vielä sitä.
Dourakis-viinitilan rakennusta.
Adreas-isäntä ottaa vieraita vastaan.
Ei olekaan ihan pieni viinilaitos!
Enää ei tarvita viinirypäleiden polkijoita!
Olemme nyt menossa viinikellariin tutustumaan.
Viinimies ja valmiita tuotteita.
Sitten tulimme kellarista ulos.
Maan tasalla olevissa tiloissa nähdään lisää viininvalmistuslaitteita.
Sisätiloissa voi pitää vaikkapa jotain tilaisuuksia.
Sitten hieman lisää paikan esittelyä...
... ja tietenkin maistiaiset!
Sieltä sai ostaa mukaan myös maisteltavaa kotituliaisiksi.
Ystävällinen oppaamme toi myös bussikuskille tuliaispullon.
Sitten matka jatkui ja teimme pyusähdyksen Porofarago cafe-tavernaan.
Kahvikupposet ja limsa maistuivat.
Tie oli tässä kohtaa leveää ja asfaltoitua.
Palatessamme autoon huomasin auton eturenkaassa jotain mielenkiintoista. Kuskikin sitä vilkaisi. En tullut tietämään, oliko tuo jonkinlainen paikka vai oliko auto ajanut ruuvin päälle.
Retkikartta. Vihreää reittiä kuljimme.
Tästä eteenpäin näkyy niitä varsinaisia vuoristoteitä, joista alussa mainitsin.
Mysteerikuva. Ilmeisesti ajoimme tuon tunnelin läpi.
Tietöitä sattui matkan varrelle.
Jyrkkä mutka oikealle.
Sillan ylitys edessä.
Ahdasta oli paikoitellen.
Tässä teemme puolen tunnin pysähdyksen.
Pysähdyspaikka, klo 12.20.
Naapuribussin taidetta.
Saavuimme vilvoittavien vetten äärille.
Oli viehättävä paikka aivan kävelymatkan päässä.
Paikka kallioseinien sisällä.
Liharuokaa kypsymässä.
Vesiratas.
Sitten matkamme jatkui kohden
lounaspaikkaamme.
Klo 13 jälkeen olimme kiipeämässä ruokapaikkaamme kohti.
Mäki oli jyrkkä ja vaivalloinen!
Saavuimme ruokailupaikkaamme, Aloni-tavernaan.
Tulimme sisään viimeisten joukossa, koska rakennukseen oli aika jyrkkää nousua. Ruokailuvälineet olivat vissiin "loppuneet", mutta saimme lopulta kuitenkin ruokaa mekin!
Oppaamme pääsi tavernan emännän ja isännän kanssa samaan pöytään.
Minäkin pääsin itseäni parempaan seuraan. Taisi muuten edellisessä kuvassa oleva mies olla automme kuski ja tämä mies tavernan isäntä?
Kaunis hymy pöydän takana!
Noin tunnin ruokailutauon jälkeen kävimme vieressä olevalla hautausmaalla.
Siellä oli kaunis pieni kappeli.
Haudoille on tuotu vainajille "evästä". Tuossa pullossa taitaa kuitenkin olla öljyä tuohon lyhtyyn.
Sisänäkymää kappelista.
Kauniita pikkukirkkoja oli tälläkin paikalla. Tässä oli retkemme viimeinen kuva. Jälkeenpäin minulle tuli sellainen olo, etten toista kertaa tälle retkelle lähde. Senverran pelottavia paikkoja oli matkan varrella.
Mutta retken jälkeen oli turvallista pulahtaa hotellimme altaaseen.
Evropin juomatarjontaa.