Viimeistä lomapäivää
vietetään.
Hotellikissalle tuli laskettu
aika!
Viimeiseen lomapäivään
on herätty. Iida katselee, mitä blogimaailmaan kuuluu.
Aamulla Mummi keräsi pihalta viimeisen lomapäivän iloksi muutaman ruusun maljakkoon.
Eilen illalla saimme lähinaapuritytön Pepin äidiltä vinkin, että kauppakeskus Jumboon pääsee kätevästi bussilla. Tässä aamutuimiin puoli kahdeksan maissa suunnistimme bussipysäkille.
Jossain laulussa sanotaa, että varjo seuraa kulkijaa. Tässä kyllä varjot menevät edellämme! Siitä vaan seurataan perässä.
Matkalla Mummi nappasi yhden kuvan. Tässä oli kivasti hoksattu, että kukkakeppiä ei aina tarvi. Kasvin yläpäähän vaan naru ja jostain yläkautta kiertämään ja kivi painoksi vetämään vartta ylöspäin!
Kello kahdeksan olimme valmiina odottamassa, milloin se "Nysse" tulee.
Siinähän se tuli.
Ei muutakuin kyytiin.
Aurinkovoidetta oli Iidankin kasvoille voideltu "pahan päivän" varalle!
Bussin ikkunasta näki hyvissä ajoin Jumbo-kaupan. Silloin oli hyvä aika painaa "Stop"-nappulaa.
Pihanäkymää matkan varrelta.
Ennen kapeaa siltaa oli kaunis pikkukirkko ihailtavanamme.
Sitten vaan rohkeasti "perä-kanaa" sillan yli.
Sisäänkäynnin vieressä oli kaunista paikallista kalliota, jonka nimeä en ole ottanut selville.
Ennen liukuportaille menoa oli reput ym, jätettävä ulkopuolelle säilöön.
Sisältä löytyi monenlaista tarjontaa. Iidakaan ei oikein tiennyt mihin päänsä kääntäisi.
Jotain sovitettavaa sieltä taisi tarttua mukaan.
Otappas tästäkin tarjonnasta selvää! Helposti voisi löytyä heräteostoksia.
Jotain pientä juttua Iida löysi itselleen.
Paljon ei tytöillä ole kannettavaa. Itselläni oli reppu selässä, joten siellä jotain pientä oli. Tämähän ei ollut ostosreissu, vaan ajankulua viimeiselle lomapäivälle.
Kaunista oli Jumbon läheisyydessä.
Mummi otti Iidasta kuvan, ennenkuin lähdimme Jumbon pihalta pois.
Kun pääsimme Plataniaksen suuntaan vievän tien varteen, emme tienneet, kummassa suunnassa on lähin bussipysäkki. Lähdimme kävelemään Plataniaksen suuntaan.
Matkalla näimme mm. Aloavera-kasvin.
Sen vieressä kasvoi lehtikaktus.
Pikkukirkkoon oli tuotu varmaan hiljattain "evästä" vainajalle. Eihän tämä hauta ollut, mutta tuli vain tällainen mieleen.
Olimme kävelleet vaikka kuinka pitkälle, ennenkuin löytyi bussipysäkki. Mummi oli jo melkein "finaalissa"! Seuraavalla kerralla yritämme ehkä lähteä toiseen suuntaan?
Tässä oli kaunein kohta matkan varrella kohti Plataniasta. Tänne tekee mieli päästä käymään mahdollisella seuraavalla matkallamme. Kuva on otettu bussin ikkunasta.
Kello kahdentoista aikaan olimme takaisin kotikylässä. Tämän liikkeen nähdessään Mummi kysyi hiljaa minulta, onko tuo "sellainen" kauppa.
No "sellainen" kauppahan se oli.
Menimme rohkeasti sisään, ja sieltähän löytyi tikkareita, ....
.... ja paljon muitakin herkkuja!
Jotain sieltä poimimme mukaan.
Palattuamme hotellille, saimme nähdä liikuttavan näyn!
Emokissa oli synnyttänyt poikasia. Tässä on homma vielä hiukan kesken, mutta "uunituore" poikanen on juuri nähnyt päivänvalon. Pari kolme aikaisempaa ovat jo päässeet ruokailemaan!
Jumbo-reissun jälkeen meidän oli vielä käytävä kylillä pienillä ostoksilla. Matkalla ystävällisen näköiset hauvat seurasivat kulkuamme portin takaa.
Ennen pääkatua olevan tavernan sivuseinällä oli tonttu seurailemassa turisteja.
Tästä liikkestä ...
... Mummi osti itselleen MoMo-kellon.
Ystävälliset naapurit huolehtivat, että emokissa saa ruokaa.
Huolehtijoita taisi olla useampikin.
Juotavaa äitikissa myös tarvitsi.
Tällainen nurkkaus oli tällä kertaa emokissan synnytyssairaala! Poikasia syntyi kaikkiaan kuusi kappaletta.
Iidan kanssa kävimme hakemassa lähikaupasta jätskiä. Tässä on se "portti", jonka kautta Iidan kanssa kuljimme joka kerta, kun menimme tai tulimme kyliltä.
Kylläpäs se jätski maistuikin hyvältä!
Iltapakkauksia odotellessaan Mummi kävi vielä katsomassa, mitä blogimaailmaan kuuluu.
Ystävykset Iida ja Peppi jäähyväistunnelmissa.
Sitten "tuumasta toimeen"! Iida päästi ilmapatjasta ilmat pihalle.
Muisto vain.
Oli se aurinko Iidaankin tarttunut oikein kunnolla! Iida tässä aloittaa omien tavaroidensa pakkailun.
Se on siinä! Ainakin melkein.
Mummi hoitamassa omaa osuuttaan.
Monta nyyttiä vielä etsii sijaansa.
Vaarin laukku näyttäisi olevan lähes valmis.
Iida nukahti viittä vaille yksitoista.
Mutta sitten kävi niin, että kun kaikkien kapsäkit oli pakattuna, totesin "hauistuntumalla", että tasan ei käy onnen lahjat. Piti purkaa Mummin ja oma laukkuni tyhjäksi ja sovitella uudestaan. Meillä ei ollut vaakaa, millä olisi voinut painot tarkistaa. Lentokentällä aika paljon jännitti, joutuuko maksamaan ylipainosta. Mutta vain muutama sata grammaa oli "alipainoa"!
Kotimatkan kuviin
Alkusivulle